Hiljennän aina vauhtia Lahdentiellä Naistenlinnanpolun risteyksen paikkeilla. Syyt ovat henkilökohtaiset, nostan kättä.
Naistenlinna on ensimmäinen tietämäni linnavuori matkalla Pytingin työhuoneelle Luopioisiin, se lienee nuijasodan aikainen suojalinna, sananmukaisesti naisten linna, aikansa turvakoti.
Käännyn Ihariin ja linnavuoria nousee peltomaasta kuin tatteja. Kirvunlinna, Hiitolinna Luikalan saaressa, spiraalipolkuja, porttikiviä, rakennettuja seinämiä. Usein kivillä on kasvot, olen taipuvainen hakemaan niitä, jokainen ihminen on, lähisukulaisemme apinat ovat. On mukavaa kuulua joukkoon.
kuvataiteilija POUTANEN 